Nyt asia on varmistunut ja Freddystä tulee minun koirani. Hienosti on rivitalokoira sopeutunut kerrostaloon eikä enää hauku ääniä enää niin paljon kuin aluksi. Ja kuuluuhan koiran ilmoittaa jos jotain yllättävää tapahtuu. Minähän en niitä ääniä kuule joten on hauska seurata Freddyä kun sen korvat liikkuu ja porkkanahäntä jähmettyy hetken ennen haukkua. Ja sitten singahtaa ikkunaan tai ovelle.

Koiranomistamisessa on omat murheensakin. Freddyn silmät ovat rähmineet ja koira on kovasti hieronut niitä. Olen koittanut puhdistaa silmiä keitetyllä viileällä vedellä mutta huomenna on eläinlääkärikäynti edessä. Katsotaan voidaanko mennä arkitokoon. Nyt poika on paljon pirteämpi kun käytiin ulkona ja sai mahan täyteen uusia nappuloita.